Siitä asti, kun varasin vajaa kuukausi sitten ensimmäisen lääkäriajan espanjalaiselta terveysasemalta, olen juossut eri vastaanotoilla, tietysti eri päivinä, milloin minkäkin kokeen tai kokeen tuloksen takia.

Ajattelin, että perustarkistus, kuten naisille vuosittain suositellaan, sujuisi hieman mutkattomammin. Ensin varasin ajan omalääkärille, joka antoi kaksi lähetettä. Toisesta tutkimuksesta sain uuden ajan taas uudelle lääkärille, ja tänään, laboratoriokokeiden jälkeen, sain taas uuden ajan omalääkärille. Kun minulla on viikon päästä vielä yksi tutkimusaika, täytyy minun tuon tutkimuksen jälkeen vielä kerran varata aika omalääkärille, joka sitten kertoo tutkimuksen tulokset.

Eli se, miten täällä lääkärillä käynti eroaa suomalaisesta toiminnasta on ainakin siinä, että perus laboratoriokokeisiin (verikoe yms.) täytyy varata aika erikseen. Suomessahan vaikka verikokeeseen voi jonottaa heti lääkärin jälkeen. Ja tuloksista yleensä soitetaan perään toisin kuin täällä, jossa hyvätkin uutiset täytyy mennä paikan päälle kuulemaan.

No, on täällä muutenkin asiat eri mallilla. Tänään verikoe otettiin huoneessa, jossa kaikki huutelivat toistensa yli ja jossa kaikki potilaat ja hoitajat olivat samassa tilassa. Ei siis puhettakaan sermeistä. Jokainen verikokeeseen tullut huudettiin ovelta vuorotellen sisään huoneeseen, jonka ovella käteen lyötiin paperinippu ja koeputkilo omaa verta varten. Siinä jonotettiin sitten seuraavan vapaan pistäjän penkille, jossa nopea toimenpide suoritettiin. Pistoksen jälkeen jäin penkille odottamaan laastaria, mutta hoitaja kehotti minua poistumaan. Siis ei laastaria. Jopas nyt.

On se kumma kun aikuinen tuntee olevansa pihalla ihan tavallisessa verikokeessa. Tai missä tahansa uudessa tilanteessa. Täällä kun kaikki hoidetaan ihan oman kaavan mukaan. Ja kun on Suomessa tottunut yhteen toimintamalliin, niin täällä sama asia tehdäänkin toisin. En tunne itseäni täysin ummikoksi, mutta pieni epävarmuus kytee aina kallon pohjalla. Kukaan ei anna ohjeita, paitsi jos itse kysyy. Oman suun avaaminen onkin täällä kaiken A ja O.

Mutta eipähän ole elämä käynyt yksitoikkoiseksi.