...vaikka onkin vasta marraskuu!

Ihailen joka päivä ulkona kävellessäni pikku hiljaa liikenneympyröihin, kadun varsille, pienille ja suurille aukioille ilmestyviä poroja, enkeleitä, itämaantietäjiä, Jeesuksia ja Joulupukkeja. Melkein jokainen värikäs patsas ja riiputin on väkerretty valonauhasta tai isommista hehkulamppujonoista rautakehikkojen ympärille. Vielä ne on sytyttämättä, mutta niiden näkeminen tuollaisenaankin vetää pienen sydämeni sykkyrälle. Ne ovat niin...kauniita! Niin...taianomaisia! En muista Suomessa nähneeni tuollaisia valoveistoksia koskaan (vaikka siis eihän niissä vielä ole valoja). Tulen saamaan vakavan kohtauksen joulukuun ensimmäisenä päivänä, kun joka kadun nurkka loistaa jouluvaloja!

Upeiden veistoksien lisäksi joka paikka pursuaa joulutähtiä – niitä punaisia kukkia, joita viedään joulun toivotukseksi niille, jotka aivastelevat hyasinteista. Täällä kukat eivät tosin köki yksinään omissa ruukuissaan, vaan niitä on istutettu kaupungin viheralueille ja aukioiden oransseja hedelmiä kantavien appelsiinipuiden juurille punaisiksi meriksi. Nekin ovat upeita! Siis u-pei-ta!!!

Eli kuka siis sanoi, että aito joulu löytyy vain pohjolan lumisista metsämökeistä? No, ehkä se on se perinteisin joulun malli. Mutta kyllä täälläkin tuleva joulu näyttää kauniilta.

Olen jo ostanut pakollisiin joulurutiineihin kuuluvan joulukalenterin. Kun Suomessa luukkujen availu loppuu 24. päivä, avataan täällä viimeinen luukku vasta 6. päivä tammikuuta. Silloin, siis suomalaisten loppiaisena, saavat espanjalaislapset vasta lahjansa kolmelta itämaantietäjältä. Niillekin täytyy toki kirjoittaa, eihän ne muuten osaa mitään tuoda.

Eli tänä jouluna minulla on kaksi joulua. Ensimmäinen Suomessa 24.12. joulupukin kanssa, ja toinen, kun palaan tammikuussa Espanjaan.

Ja taas kerran voitte huomata, kuinka viisauteni on rajaton!