Tuskin tätä blogia kukaan lukee, kun kaikki ovat kuitenkin pitkin poikin mökkimaan nurmikkoa juhannusfiiwiksissä, mutta silti. Tänne juhannus, feria de San Juan, saapuu vasta pikkuhiljaa. Suomalaisen lehden toimituksessa se näkyy perinteisenä juhannuspussina, jonne on ilmeisesti Torreblancan Maxi-marketista haettu litra Kossua, sikspäkki San Migueliä, paketti makkaraa ja pötkö Turun Sinappia. Siis juuri sitä samaa mitä tekin siellä naamaanne vedätte (paitsi että San Miguel on luonnollisesti Karhua).

Eilen Pedron isän kylässä järjesteltiin kovaa vauhtia kylän raittia juhlakuntoon. Kadulle vedettiin juhlavalot ja lippunauhaa, alempana kylällä testailtiin kovaäänisiä pressuista kyhätyn juhlateltan alla, hevosmiehet ratsastelivat (osa jo hieman humalassa) baarin ja juhlateltan väliä, ja pojat pärräsivät mopoillaan pieniä katuja pitkin. Pienen kylän touhuista ihastuneena suostuttelin Pedron viemään minut kylän juhannusjuhliin lauantai-iltana, ja tietysti myös sunnuntaina päivällä, jolloin kaikille tarjoillaan paellaa. Ja Pedrohan suostui kun ei isänsä edessä voinut kieltäytyäkään, joten pääsen kunnon maalaisjuhliin!

Maanantaina, kun täällä on se virallinen juhannusaatto, olen suunnitellut meneväni omalle Carihuelan rannalle, jossa ensin kyhätään iso kokko, sitten juhlitaan sen ympärillä, ja lopuksi kokko tuikataan tuleen. Ainut miinus juhannuksessa täällä on se, ettei juhannuspäivä (joka osuu tiistaille), día de San Juan, ole juhlapäivä. Eli se litran kossu täytynee vetää joku toinen kerta.