Heipä-hei! Nyt elokuun alettua ovat espanjalaiset lomailijamassat saapuneet rannikolle. Sen huomaa muun muassa parkkeeratessa.

Otin eilen firman auton käyttööni, jotta pääsen aamulla kätevästi lääkäriajan jälkeen nopeasti töihin. Kotikulmille saavuttuani huomasin, että kaikki kadut oli parkkeerattu kahta puolta tupaten täyteen, kekseliäimmät olivat tuupanneet autonsa tuplaparkkiin, jalkakäytävälle tai risteyksen nurkkaan. Liikenteenjakaja on myös sopivaksi havaittu paikka. Niinpä aloin kiertelemään lähikortteleita ympäri vapaan paikan toivossa, sillä en halunnut paikallisten tavoin riskeerata sillä, että auto hinattaisiin varikolle muhkean sakkolapun kera. Vartin pyörimisen jälkeen sain ahdettua pienen Smartin ison pakettiauton ja roskalavan väliin.

Aamulla sama toistui. Ajoin Torremolinosin lääkäriaseman eteen, johon ei kaupunki ole viitsinyt rakentaa sen kummempaa asiakaspaikoitusta. Olin varannut parkkeeraukselle ylimääräistä aikaa, mutta tilaa ei ollut yhdelläkään kadulla. Kellon lähestyessä lääkäriaikaa vedin vielä pari epätoivoista kierrosta umpeen ängettyjä yksisuuntaisia pitkin. Lopulta edestäni vapautui parkkipaikka – vaikkakin invalideille varattu – mutta hätä ei lue lakia.

Olin lääkärin huoneen edessä kello 8.35, vain viisi minuuttia myöhässä. Odotustila oli jo täyttynyt asiakkaista, mutta oven ulkopuolella ei näkynyt tuttua potilaslistaa. Ihmisten ällistellessä tilannetta viuhahti itse lääkäri kovaa vauhtia vastaanottohuoneeseensa – ja lista ilmastyi ovelle.

Olin päivän ensimmäinen asiakas, joten lääkäri pahoitteli minulle myöhästymistään ja päivitteli sitten miten hankalaa ja aikaa viepää parkkipaikan etsiminen on.

Töihin tullessa soi jälleen sama virsi – jouduin kiertelemään toimistoa ympäröiviä katuja monta kiekkaa ennen kuin keksin ajaa auton hieman kauemmaksi, hieman rauhallisemmalle kadulle.

Parkkipaikkojen puute on rannikolla jokavuotinen ilmiö espanjalaisten loma-aikaan eli nyt elokuussa. Työkaveri lohdutteli minua kertomalla tappelusta, jota oli edellisenä iltana ollut todistamassa lähempänä rantaa. Siinä kaksi osapuolta olivat ottaneet mittaa parkkiruudun herruudesta: toinen miehistä seisoi keskellä ruutua varaamassa tilaa pian saapuvalle kaverilleen, ja toinen saman paikan äkännyt mies tuuppi kylmästi parkkiruudussa seisoneen miehen autonsa nokalla pois alta. Siitä seurasi kova sanasota ja paljon auton konepellin hakkaamista. Asia ei selvinnyt ilman paikalle osuneen poliisipartion apua.