Eilen aloitin – taas – lenkkeilyn. Olen ilmeisesti niin sanottu jojo-lenkkeilijä. Ja etten heti kyllästyisi taas kerran aloitettuun harrastukseen, päätin keksiä uuden reitin. Ajattelin, ettei rannalla ehkä olekaan pakko juosta jos on juoksemaan menossa, vaan lenkkeilin yhtä katua ylempänä. Samalla eksyin Torremolinosin sellaiseen kaupunginosaan, jossa en koskaan ollut käynytkään. Se on keskustan ja kotini välillä, rannan ja pää- eli bussikadun välissä. Eli sellaisella Bermudan kolmiolla, johon en jostain syystä ollut ennen eksynyt. Tämä osa Torremolinosta näytti romanttiselta silmissäni. Siellä kadut olivat kapeat, ravintoloita oli paljon ja sisäpihat olivat kauniita puutarhoja. Eksyin myös upealle näköalatasanteelle, josta näki koko läntisen Torremolinosin yli aina Puerto Marinaan asti, ja tasanteen molemmin puolin kohosi upeita luksuskerrostaloja ja jokunen vanha huvilakin oli puutarhojen lomassa.

Ok, tarina jää nyt kesken. Tai eipä siinä pointtia oikeastaan olekaan... Täytyy juosta bussille ettei Pedro hermostu. Se odottaa kotona jo tennismaila kädessä. Tänään on peli-ilta :)