...mutta en tiedä miksi. Iloisuus in ihana asia.

Onpa kivaa olla näin iloinen!

Saatan olla iloinen siksi, että tappelu Ikean kanssa on nyt ohi. Sain uuden seinän rikkimenneen tilalle ja hyvitystä kärsimyksistäni. Olen iloinen.

Olen iloinen myös siksi, että ulkona paistaa aurinko ja kaikki näyttää kauniilta. Söin iltapäivällä myös vuoden ensimmäisen Runebergin tortun, joka veti suupielet entistäkin suuremmalle kaarelle. (Runebergin torttu kuuluu muuten syödä alhaalta ylöspäin niin, että viimeiseksi suupalaksi jää se sokerimassalla rinkuloitu hillomöntti.)

Viikonloppukin oli yhtä ruusunpunaa ja lintujen liverrystä! Aurinko paistoi, ja lauantaina pelasimme ensin tunnin tennistä, sitten istuimme hetken rannalla auringon ihanuutta ihmetellen, ja illalla pyöräilimme Plaza Mayorille (n. puoli tuntia) elokuviin ja syömään. Elokuva oli tosin sen verran pelottava, että jouduimme lähtemään salista pois kesken näytöksen. (Katsoin ensimmäiset puoli tuntia elokuvaa kahden naaman eteen levitetyn kämmenen väliin jäävästä raosta, joten Pedro katsoi parhaaksi armahtaa minut kärsimyksistäni. Elokuva oli kyllä K13, mutta ilmeisesti olen henkisesti vasta 12.)

Sunnuntaina oli edelleen hieno auringonpaiste, joten päätimme kävellä Plaza Mayorille asti. (Vajaat kaksi tuntia.) Pedron illan kruunasi Real Madridin peli, jossa oikea joukkue vei vieläpä voiton.

Illalla nukkumaan käydessä vielä oikein mietin, että olipas ihana viikonloppu. Kaikki vaan tuntui niin kivalta.

ps. En ole humalassa, ja hormonitkin kai on ihan kohdallaan. Elämä nyt vaan joskus on... ihanaa!