Voih ja huoh. Viikonloppu alkaa kolmekielisellä taloyhtiön huutokokouksella, joka taas kerran venyy kuitenkin noin kolmituntiseksi. Näen jo sieluni silmin, miten toiset nauravat uskomatta mitä ympärillä tapahtuu, kun toiset huutavat toistensa päälle – kukin omalla kielellään. Ja eri kieliset (englanti ja suomi) eivät ymmärrä, mitä puheenjohtaja ja kokouksen vetäjä mumisevat keskenään espanjaksi. Sitten päät kääntyvät minun puoleeni, koska osaan tulkata joka osapuolelle. Huoh...

Ja sitten koittaa vaaleanpunaisten ponien ja linnunsirkutuksen aika. Pedro tulee kylään. Rakkaani on luvannut viedä minut elokuviin katsomaan Disneyn uutta elokuvaa, jossa Paha Noita taikoo prinsessan ja prinssin satumaailmastaan nykypäivän New Yorkiin. No, kukaan ei ehkä ymmärrä mitä odotettavaa siinä on, mutta minulle se tarkoittaa siirtymistä ikävästä aikuisten maailmasta hetkeksi lapseksi. Ja se, jos joku, vasta kivaa onkin!