Tämä on nyt ennen kaikkea Annilotan äidille.

Rakas sisko, kaikki hyvin. Stop.

Me ollaan leikitty nyt flamenco-barbilla ja sen lapsilla, mutta Nemoa ei haluttu mukaan. Pedro on aika hyvä leikittäjä myös, sopii aasiksi, prinssiksi tai apinaksi leikistä riippuen. Rannalla me tehtiin hiekkakakkuja, hiekkaenkeleitä, leikittiin merenneitoa ja tanssittiin piiriä illalla kun mummi nukkui kotona. Sitten me silitettiin koiraa ja syötiin jätskiä. Sunnuntaina päivällä käytiin lintupuistossa, jossa oli paljon kaktuksia, kanoja, kilpikonnia ja vuohia. Riikinkukko oli vähän pelottava pyrstö levitettynä. Mutta sitten me leikittiin lasten leikkipuistossa ja seikkailtiin palmumetsässä. Me ollaan myös piirretty ainakin 20 hienoa taideteosta. Sitten pelattiin kimbleä ja laulettiin Pikkuveljeä. Ja Annin omakeksimiä lauluja. Kun Pedro oli suihkussa, me harjoiteltiin pianon kanssa upea musiikkiesitys ja laulettiin se sitten Pedrolle. Sitten omalla pihan altaalla me oltiin sitä ennen peiliä, hippaa ja hyppyä. Altaalle me alettiin uimakoulua, jossa Pedro oli opettaja (ja välillä hai) ja minä äiti. Pienen taistelun jälkeen Annikin uskaltautui veteen, eikä meinannut lähteä sitten ollenkaan pois. Kuivatellessa me laulettiin sitä Ihmisten edessä -biisiä. Mummin kanssa päivällä me oltiin mallikoulua, ja mun nimi oli Sofí (lausutaan Sofiiiiiiiiiii). Ja sitten me ollaan nähty leppäkerttuja ja käyty kaupassa.

Eilen illalla iltasadun ja iltapusuttelun jälkeen Anni kuiskasi minulle, että pyydä täti vielä Pedroakin antamaan hyvän yön hali. Ja Pedro teki työtä käskettyä ilomielin. Pedro on muutenkin ollut suuressa suosiossa pienestä kielimuurista huolimatta. Lapsen ihastuksen ymmärrettyään Pedro sanoikin minulle, että pari viikkoa, ja Anni on hänen. Ja melkein sen uskonkin. Niin hyvin on näiden kahden omat leikit menneet.

Että toistan vielä. Hyvin on meillä mennyt. Jos välillä vähän kitistäänkin, niin se on pientä verrattuna suureen jälleennäkemisriemuun.

Stop.