Eilen köröttelin taas firman pienellä Smart-kopperolla pitkin aurinkoisia rantakatuja. Siis en sillä isolla maastoautolla jonka kylkeen jätin naisellisen singneeraukseni, vaan pienellä lego-autoa muistuttavalla menopelillä, jossa ei toimi ilmastointi taikka radio.

Niinpä yli 30 asteen helteessä laitoin ikkunat auki ja toivoin viiman viilentävän monta tuntia auringossa seisonutta koppia. Toisin kävi. Ulkona tuuli kyllä mukavasti ja autossa kävi kova läpiveto, mutta tuuli oli niin lämmintä, siis kuumaa, ettei se auttanut yhtään paidan liimaantuessa selkänojaan kiinni. Tuuli oli yhtä viileää kuin kuumasta uunista ulos pääsevä ilma makaronilaatikkoa pois otettaessa, joten lopulta vain yritin ajatella viileitä ajatuksia oloa helpottakseni.