Aurinko paistaa, rannan hiekka kuumottaa jalkapohjia ja meri kohisee korvissa. Siinä tunnelmia keväiseltä ruokikselta.

Viime viikonloppu oli yhtä kaunis. Lauantaina olin Riogordossa (pieni kylä noin tunnin ajomatkan päässä Málagasta) grillibileissä. Juhlat pidettiin oliivilehtojen keskellä nököttävällä mökillä. Kyseessä oli Pedron kaverin synttärit, ja meno oli sen mukaista. Juhliin oli raahattu myös caja flamenca eli flamencon "rytmilaatiikko". Siis laatikko, jonka päälle istutaan hajareisin kuin pankolle ja jota rummutetaan kämmenillä laatikon kupeeseen lyöden. En osaa selittää... googlettakaa. Kun juhlaporukkaan sattui vielä muutama laulutaitoinen tyyppi, ei radiota sitten tarvittukaan.

Sunnuntaina ajoimme lounaaksi Frigilianaan. Söimme ravintolassa, joka alun perin perustettiin suoraan erään frigilianalaisen emännän kotiin. Nyt vieläkin, tarvittaessa, ravintolaa laajennetaan kodin puolelle.

Itse Frigilianan kylä oli täydellisen kaunis valkoinen andalusialaiskylä. Pienten kujien valkoiseksi kalkittujen talojen seiniä koristivat värikkäät pelargoniat ja kaduilla makoili kulkukissoja päivätorkuilla. Kylän laelta löytyi aasi syömässä ruohoa pieneltä ruohopläntiltään. Vuoren rinteellä lepäävältä kylältä oli hienot näkymät Nerjan yli Välimerelle.

Myöhemmin samana päivänä reissasimme vielä Nerjan kylään. Poikkesimme Nerjan näköalaparvekkeelle, balcon de Europalle, jonka alapuolella kimmelsi turkoosin värin saanut Välimeri. Loikimme auringonlaskun aikaan vielä hiekkarannalla ja palasimme sitten takaisin Málagaan.