Olin eilen koko illan ferioilla, tällä kertaa kaupungin laidalla feria-alueella. Juhla-asuihin puetut hevoset ja ponit kansoittivat jättimäisen feria-alueen valtaväyliä auringon laskuun asti, ja isännät ja emännät nauttivat virkistävän viininsä pölyisen kadun varteen parkkeeratun ratsunsa selästä. Kaikki lapsista aikuisiin kantoivat koreita feria-pukuja (mullakin oli kukka päässä...), pienissä caseta-mökeissä raikui hilpeä musiikki ja auringon paisteessa virtasi hiki.

Tuo koko feria-homma on niin kummallinen asia. Vannon, ettei yksikään, joka feria-alueelle jalallaan astuu, voi olla tuntematta juhlan riemua sisällään. Tai siis miten sen nyt sanoisi... Kaikki on niin kaunista, jotenkin sadun omaista, kun ainut kulkupeli on hevonen, naiset ovat laittaneet itsensä viimeisen päälle kauniiksi pukeutumalla värikkäisiin asuihinsa ja miehillä on kauluspaita, henkselihousut, ratsastajatakki ja lierihattu. Koko visuaalisen komeuden kruunaa kaikkialla pauhaava iloinen musiikki, jonka tahdissa tanssivat kaikki vauvasta vaariin. Pieni alkoholitujaus vielä vereen, eikä juhlinnasta tahdo tulla loppua millään. Aamupäivisin feria-alueella on kaiken kukkuraksi ilmaista paellaa tai milloin mitäkin ruokaa.

Ja tänäänkin menen luonnollisesti taas ferioille. Iltapäivän remuan keskustan kostean tahmeilla kujilla, ja illalla yritän ehtiä Auditorio Municipalin ilmaiskonserttiin, jossa esiintyy (jonkun mielestä ihana, omasta mielestäni ei lähellekään David Bisbalin veroinen) David Bustamante!