Kävin ensin soittamassa pianoa Torremolinosin vanhan keskustan vanhainkodissa - tangoja tietysti. Sitten istuin viinilasillisella sijaisäidin kanssa. (Terkkuja viralliselle äidille!) Seuraavaksi kävin syömässä juuri töistä pois päässeen Pedron kanssa, ja istuskelimme vielä hetken eräällä aukiolla ennen tahoillemme menoa.

Kävelin kotiin rantaa pitkin, matkaan meni reilu puoli tuntia. En ollut pitkään aikaan kävellyt yksikseni, joten oli aikaa katsella ympärille. Oli jo pimeää, ja meri oli pelottavan musta. Keskikesän tyyni veden pinta oli nyt pelkkää raivoisasti vaahtoavaa lainetta. Laineet löivät rantakadulle asti kallion kielekettä kiertävän niemenkärjen kohdalla. Jokunen innokas kalastaja ja hulluimmat turistit ituivat märillä, rantakadun ja meren väliin jäävillä kivijärkäleillä suolavettä pelkäämättä.

Ilma oli lämmin ja seisoi paikallaan. Minulla oli kivaa.