Madrid! Madrid! Tööt-tö-töö, piip-piip, trötöö!!!! Niin, minä jalkapallosta tietämätön satuin eilen olemaan Málagassa kun Madrid voitti Espanjan liigan. Ihmettelin drinksuseurani kanssa aluksi mitä hemmettiä kaikki huutavat. Juoksevat hullut baareja ympäri kuin häkkieläimet. Hieman tilannetta seurattuamme ja muistipaikkoja kaivellessani tajusin, että nythän se sarjan viimeinen peli pelataan. No jee! Kun Madrid lopulta voitti koko homman, meni kaupunki aivan sekaisin. Kaikki autot tööttäilivät hullusti ja ihmiset itkivät ja juoksentelivat - ilmeisen kännissä - ympäri plazoja ja katuja. Innokkaimmat kannattajat olivat kaivaneet ilotulitteet esille. Kun yritin kävellä yöllä bussille, jotkut hullut kaappasivat minut juhlintansa keskelle ja yrittivät kiskoa päálleni Cannavaro-paitaa. Huusin, että senkin hullut ja juoksin karkuun minkä kerkesin. Ja hurrasin Madridille ihan vaan muiden mieliksi.

Ja mitäs muuta viikonloppuna... Joo, ainiin, tappelin Pedron kanssa puhelimessa. Tai siis minä tappelin ja se niinkun yritti kuunnella. (Hyvá uutinen = osaan huutaa espanjaksi puhelimessa...) Tämä siis perjantai-iltana. Olin suuttunut, en mielestäni mistään pikkuasiasta, mutta tulkintoja voi olla monia. Myöhemmin yöllä sain viestin, että en kai oikeasti suuttunut. En vastannut mitään. Sitten tuli vielä toinen viesti, johon vastasin melko ikävin sanankääntein.

Lauantaiaamuna tietty tuntui ihan kamalalta, ja sitten soikin ovikello. No tietysti se oli Pedro, kukas muukaan siihen aikaan haluaisi kylään tulla. Olin valmis pitämään pienen espanjankielisen saarnan edellisillan aiheista, siis ihan pulssia kohottamatta, mutta sitten se jotenkin unohtui. Miten ovelaa tuoda suuttuneelle naiselle lahja, sillä kaikki tietävát, että nainen unohtaa lahjusten ympärillä kaikki alkuperäiset ajatuksensa. Lahja tytölle on kuin tutti vauvalle - tukkii suun. Ja mukana oli maailman suloisin kortti jossa minut kehuttiin maasta taivaisiin ja kuinka ihana olen ja parasta seuraa ja mitä kaikkea muuta. Ja se, että lahja oli Disney-kaupasta osoittaa, kuinka ovela Pedro osaa olla.

Ps. Ottakaa suomalaiset miehet mallia lahjonnasta. En muista milloin Suomessa olisin saanut lahjoja muuta kuin synttäreinä ja jouluna. Toisaalta rupesin ajattelemaan, että ehkä kannattaa suuttua useammin, jos tulos on tämä. Ja sitten minusta tulee yhtä kirpeä kuin nämä pienet äkäiset espanjalaisnaiset täällä ovat...

Nonni. Helle jatkuu ja mie teen nyt töitä. Heippa taas!!