Aika monelta meni varmaan viikonlopun suunnitelmat sekaisin, kuten työkaveriltani Heidiltä, joka ei sitten päässytkään Suomeen Koti Ulkomailla -messuille edustamaan meidän lehteämme. Pomo sentä pääsi matkaan – eri lennoilla kun olivat menossa – mutta ei nyt pääse takaisin.

Aurinkorannikolla bussit seisoskelevat tyhjänpantteina, odotuskannalla, kun turistimassat eivät pääse liikkumaan suuntaan tai toiseen. Lentokentällä on kaaos, mutta toivottavasti jo hieman järjestäytyneempi kaaos kuin viime viikon torstaina. Ensimmäisten lentojen peruuntuessa ei lentokentän henkilökunta tiennyt mitä tehdä ja mitä sanoa, eikä peruutettujen lentojen check-in-pisteissä lukenut edes "cancelado".

Tällaisen kaaoksen keskellä mitataan myös eri lentokenttien ja matkanjärjestäjien kyky toimia poikkeustilanteessa – malliesimerkiksi sopisi Münchenin lentokenttä, jonne on pystytetty väliaikaisia yöpymistelttoja matkalaisille. Sitten on niitä kenttiä, jossa matkustajia vain kehoitetaan seuraamaan uutisia...

Suomalaiset matkanjärjestäjät ovat laittaneet kiitettävästi töpinäksi, sillä osa Kanarian saarten matkalaisista on tuotu Espanjan mantereelle, josta turistimassoja aletaan pikku hiljaa liikutella kohti pohjolaa.

Ja sillä välin kun Euroopan matkustajan elävät epävarmuudessa, vietetään Málagassa yhtä kevään suurimmista tapahtumista.

Lauantaina alkoi Festival de Cine de Málaga, jossa palkitaan parhaat espanjankieliset elokuvat. Maan elokuvantekijät ja näyttelijät astelevat punaisia mattoja pitkin Teatro Cervantesin ensi-iltoihin ja palkintogaaloihin, ja rahvaalle on pystytetty ilmainen elokuvateltta keskelle Plaza de la Constitucion -aukiota. Lisäksi festivaalielokuvia näytetään Málagan vanhimmissa leffateattereissa, joihin kuka tahansa voi ostaa lipun.

Eilen tutustuin leffateltan antiin, tänään menen romanttiseen Cine Albéniz -teatteriin (Málagan vanhin toimiva elokuvateatteri) katsomaan komediaa "Que se mueran los feos".