Siskon kanssa korttipeliä pelaillessa puhuttiin laihduttamisesta tai paremminkin sen vaikeudesta. Sisko yrittää laihduttaa kahden synnytyksen tuomaa ylikuormitusta ja itsekin aina haaveilen muutaman kilon tiputtamisesta. Kun pelien päätteeksi istuin parin viinilasin inspiroimana vessanpöntöllä (miten kaikki parhaat ajatukset syntyykin aina vessassa?), keksin mielestäni lyömättömän motivaattorin molempien laihdutuksen avuksi: rahan!

Ehdotin siskolle vetoa, jossa molempien on pudotettava x kiloa ensi kesään mennessä (punnitus siskon pyykkihuoneessa ensi kesälomallani), tai joutuu pulittamaan 100 euroa toiselle. Jos molemmat onnistuvat, veto raukeaa, ja jos molemmat ovat luopioita eivätkä pääse tavoitteeseen, veto raukeaa myös silloin. Mutta jos toinen onnistuu ja toinen ei, on tavoitteeseen päässyt sisarus 100 euroa rikkaampi ja tietysti monta kiloa kevyempi.

Omassa laihduttamisessani on sävelet selvät: ei enää ylimääräisiä napostelu-paposteluja. Piste. Vielä hieman liikuntaa lisäksi – tennistä ja lenkkeilyä kuten tähänkin asti – ja saan sovitut 6 kiloa pois.

Naputtelen tänne blogiin aiheesta sitten, kun saavutan jotain välietappeja. Nyt painan siskon pyykkihuoneen digitaalivaa'an mukaan 65 kiloa, joten ensi kesänä tulee painon olla 59.

Tsemppiä minä!

ps. eli älkää enää ikinä tuoko mulle karkkeja tuliaisiksi Suomesta. Vedän ne suoraan pöntöstä alas!