Takakesä jatkuu mukavan lempeänä, kun kuuma terral-tuuli vaihtui leidompiin t-paitakeleihin. Eilen alkoi myös Fuengirolan feriat, rannikon feriakesän viimeiset "kyläjuhlat", joihin osallistun viimeistään viikonloppuna (ilmeisesti perjantain hepparatsastuksen jälkeen...).

Eilen kävin taas tanssitunnilla, jonne ilmestyi kolme uutta oppilasta. Katselin, että onpas vaaleita, ja että puhuvatpa tutulla aksentilla. Noh, suomalaisiahan he sitten olivatkin, yksi heistä naapuritalosta kotikadun toiselta puolen. Mentiin samaa matkaa kotiin.

Ja vielä yksi hauska kuuluminen viikon varrelta: Sain Annilotalta hänen itsensä kirjoittaman sähköpostin! Miten vauhdilla nykynuoriso kasvaakaan (kuulostaa mummojen lauseelta, mutta ei minun nuoruudessani ollut edes sitä internettiä...)! Nykyään seitsenvuotiaatkin osaavat lähettää ja lukea sähköpostinsa. Olen sanaton.

Ja mitäs vielä. Jatkan etäsuhdetta Hollantiin skypen ja sähköpostin välityksellä. Pedro-parka painii yliopistossa ontuvan englantinsa kanssa, mutta opiskelee kuitenkin ahkerasti ja päättäväisesti. Minulla on kaikki luottamus maailmassa, että raskas espanjan aksentti puhdistuu vielä tuon erasmus-vuoden aikana.