Saatiin eilen sanomalehti painoon – nyt voin taas keskittyä omiin ajatuksiin.

Niin, menin perjantaina sinne lasten yliopistobileisiin – ja aivan liian nättinä. Bileet olivat kuin suomalainen vappu. Tuhannet nuoret nauttivat kevätauringosta Málagan auditoriumin pihalla poliisien valvoessa sivusta sovun säilymistä. Hienot vaaleanpunaiset korot upposivat juhlijoiden pehmittämään nurmikkoon kun yritin avata Pedron lahjoittamaa punaviinipulloa – ilman pullonavaajaa. Mutta ei avaajan puuttuminen ole ennenkään estänyt. Korkki vaan pullon sisään, plops.

Auditoriumin sisällä oli ne varsinaiset juhlat, mutta sinne piti olla lippu. Ja meillähän oli, mutta ei päästy silti sisälle. Lippuja oli myyty liikaa, ja siitäkös espanjalaisopiskelijat hermostuivat. Ulkopuolelle jääneillä alkoi tilanteen valjettua käymään tunteet kuumina, ja poliisi joutui tulemaan auditoriumin kiinni pysyvien ovien ja sisälle pyrkivän ihmismassan väliin hieman rauhoittamaan tilannetta (hevospoliisit pamppuineen). Uhmakkaimmat (siis humalaisimmat) kiipesivät auditoriumin yli kaksi metrisen muurin yli samalla, kun toiset haukkuivat poliiseja fasisteiksi. Me päätimme palata kotio.

Viikonloppuna näin myös Suomen naispesäpalloilun kiiltävän supertähden ja lapsuuden ystävän Sonjan, joka on tämän viikon Fuengirolassa harjoitusleirillä joukkueensa kanssa. Tänään esittelen Sonjalle Málagan parhaimmat viinibaarit.