Eipä tullut mieleen seurustelusta sopiessa mitä kaikkea siihen kuuluu...

Tapasin lauantaina Pedron äidin, isoäidin, vaarin ja siskon. (Meinasin saada sydärin autossa kun tajusin minne minua viedään.) Heti ovella kaikki tietysti pussailivat kaikkia, kuten tapoihin kuuluu. Sitten isoäiti kysyi mistä päin Englantia olen kotoisin. "Olen Suomesta", vastasin. Isoäiti ei tiennyt missä se sijaitsee.

Seuraavaksi huomasin istuvani tämän espanjalaisperheen kanssa ruokapöydässä. Äiti ja isoäiti olivat tehneet paellaa, jossa oli mustekalaa ja rapuja. En tietenkään kehdannut jättää mitään syömättä. Isoäiti yritti täyttää lautastani uudestaan ja uudestaan, ja minä siinä lähes kaikesta hämilläni söin minkä pystyin. Vaari kertoi poistetuista poskihampaistaan samalla kun Pedro yritti pitää jotain jalkapeliä pöydän alla. Olin melko helpottunut kun vihdoin lähdimme pois.

Eikä tässä vielä kaikki.

En oikein tajua mikä espanjalaisia nuoria miehiä vaivaa kun ikä pitää aina valehdella. Huomasin Pedron passia selaillessani hänen syntyneen vuonna 1985. Vuonna 1985! Herranjumala! Tutustuessamme hän sanoi iäkseen 24 vuotta, ei suinkaan 21. (Tätä on tapahtunut minulle aikaisemminkin, nimenomaan Espanjassa. Näillä poikaraukoilla täytyy olla yleisesti jotain äiti-komplekseja...) Nyt seurustelen sitten lähes teinin espanjalaisen kanssa, eikä siihen auta muuta kuin tottua.

Lauantai-iltana olin Laurenin kanssa Málagan yössä lataamassa akkuja, ja sitä todellakin tarvittiin kaiken yllä mainitun jälkeen. Törmäsin myös viime viikolla tutustumaani argentiinoon, jolle kerroin seurustelevani (hitto kun se kuulostaa oudolta...). Sen ulos suusta saatuani juttelimme niitä näitä kaikesta muusta, ja sovimme näkevämme kavereina seuraavalla viikolla. Eli se meni ainakin melko hyvin. Loppuillasta (lue: aamulla) Lauren sai aivan kamalan hermoromahduksen ja vannoi lentävänsä kotiinsa heti seuraavalla lennolla, mutta onneksi lopulta nekin ajatukset unohtuivat.

Että sellaista täällä. Mitäs Suomeen kuuluu?