Heipä-hei ja aurinkoista alkuiltaa! Yhteiseläminen kolmen sukupolven naisväen kanssa on sujunut mainiosti (omasta mielestäni ainakin)! Osasyy siihen lienee se, etten ole juuri kotona ehtinyt ollakaan. Perjantai oli tosin ensimmäinen perjantai tähän mennessä, etten ollenkaan lähtenyt ulos. Ei tule toistumaan! Miten näin pääsi edes käymään? Syytän sukulaisia. Tietysti.

Heti lauantaina palasin normaaliin elämänrytmiini. Päivän olin ystävien (jee, mulla on ystäviá täällä!!!) kanssa Málagassa istuskelemassa vanhan kaupungin kuppiloissa, ja illalla (tarkoittaa yöllä) lähdin Laurenin kanssa Benalmadenan yökerhoja kiertämään. Lähdimme kahdestaan, vaikka alun perin molempien hoidot, poikaystävät, mitkä lie, halusivat nähdä meitä ihania ulkomaalaisia tyttöjä illalla. Parin puhelun ja tekstiviestin jälkeen selvisi, että kummatkin heistä oli tarkoittaneet näkemistä kahdestaan. Eli siis treffejä. Tylsää! Kumpikaan meistä ei halunnut nyhvätä iltaa kenenkään kanssa kaksistaan, joten lähdimme keskenämme ulos. Tanssimaan.

Ja miten lopulta kävikään? Heräsin Malagasta. Pedron (se on siis sen nimi) kotoa. Koska tämä tuli joskus ehkä kolmen aikaan yöllä sinne missä mekin olimme, ja vei minut mukanaan. Minut palautettiin kotiin vasta sunnuntai-iltana kun rakas isoäiti oli jo nukkumassa. Joten se siitä yhteiselosta. Ei olla paljon yhdessá ehditty olemaan, eikä náin ollen kyllästymään.

Sunnuntaina oli muuten kaunis auringonpaiste koko päivän jonka näin vilaukselta ikkunasta, mutta en silti sanoisi ettá se oli hukkaan heitetty päivä. Ehei.

Se siitä viikonlopusta. Nyt kotio kun äiti on tehnyt ruokaa!