Aurinkorannikolla on satanut viime päivinä ja kuulemma koko joulun ajan oikein urakalla. Tänään on kuitenkin taas yksi niistä ihanista talvipäivistä, jonka vuoksi täällä on ihana asua! Aurinko paistaa siniseltä taivaalta, ulkona tulee hiki pidempään kävellessä, miinukseksi voidaan laskea vain keskivahvat tuulenpuuskat.

Jalkauduin pitkästä aikaa Málagan barrioiden syvyyksiin matkalla lääkäriasemalle. Sattumien summa pakotti minut liikkumaan junateitse Málagaan ja jatkamaan siitä jalkaisin erään tuikitavallisen kaupunginosan läpi lääkärin vastaanotolle.

Pedron ollessa Hollannissa en kävele paljoakaan Málagan vanhan keskustan ulkopuolella, mikä on sinänsä sääli, sillä rupuiset ja tiheään asutut kaupunginosat ovat silmiähivelevän kauniita omalla tavallaan. Tänään ihastelin erästäkin vanhaa, jättimäistä rakennusta sen kylpiessä lämpimänkeltaisessa valossa, ihmisten nojaillessa rakennusta ympäröivään korkeaan muuriin bussia odotellessaan. Huomasin jättimäisten holviovien päällä tekstin Prición Provincial de Málaga, Málagan aluevankila. Kappas! Onpa kaunis vankila!

Toinen asia johon huomio kiinnittyi jatkuvasti, oli baarien ulkopuolelle kiinnitetyt tarjouslaput. Nyt näin laihoina aikoina kilpailuvalttina pidettiin selvästikin halpoja hintoja. Parhaita silmiin osuneita tarjouksia olivat caña y tapa 0,70 € (olut ja 1 tapas 0,70 €), menú del día 6 € (päivän menu – alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka ja juoma – 6 €), plato del día 3 € (päivän annos 3 €). Meillä täällä tursimin valtaamalla rannikolla päivän menun saa kulmabaarista halvimmillaan kahdeksalla eurolla, eikä siihenkään kuulu välttämättä vielä juomaa.

Lisäksi törmäsin pieneen yhden parkkipaikan kokoiseen katumarkkinaan, joka paikallisen mummon mukaan pidetään joka torstai. Aikaahan minulla ei ollut jäädä hypistelemään Marokosta tuotuja huiveja ja halpoja kenkiä, mutta kirjoitin mieleeni muistilapun, että kannattaisi jättää auto useammin pois ja vain kävellä ilman määränpäätä ja ihmetellä elämän kulkua.