Viikonloppuna Málaga oli tukossa. Kaupungissa järjestettiin Espanjan puolustusvoimien juhlapäivä, jonka kylkiäisinä kaupunkiin tuotiin reilut tuhat sotilasta maa-, ilma- ja merivoimista. Lisäksi satamaan saapui viikonlopun aikana kolme isoa risteilyalusta täysillä turistilasteilla, ja pisteenä iin päälle mukaan sujautettiin vielä kuningasperhe kaikkine turvallisuusmiehineen.

Minäkin tungin itseni ihmisseokseen.

Huristin lauantaina kaverin kanssa moottoripyörällä ihmettelemään Espanjan puolustusvoimien komeutta (sekä koneellista että lihallista). Moottoroimme itsemme Malagueta-rannalle katsomaan näytöstä, johon osallitui sukeltajia, laivoja, iso lentotukialus, maavoimia, helikoptereita, hävittäjiä ja muita sotahirviöitä. Ihon nostatti kananlihalle paikalle hitaasti ja äänekkäästi ilman halki lipunut Eurofighter-mörkö, joka vaikutti melkein avaruusalukselta lento-ominaisuuksiltaan. Kone liikkui ilmassa tahmean hitaasti, ja sitten se pysähtyi lillumaan paikalleen ihan rannan tuntumaan, melkein ihmisten päiden yläpuolelle. Siitä se lähti sitten kamalan melun saattelemana nousemaan hitaasti kohtisuoraa ylöspäin, paksua savua ulostaen. Lopulta se liiteli pois.

Siinä tuli mieleen, että niiden muutaman maagisen minuutin aikana saattoi hyvinkin palaa kymppitonneittain euroja pelkkään polttoaineeseen. Näytöstä katsoessa tuli myös itselle kovin mitätön olo kaiken sen koneellisen suuruuden ja raudan ketteryyden rinnalla. Mieleen putkahti myös ajatus, että näitä koneita ei olisi kiva nähdä vihaisina.

Puolustusvoimien näytöksen loputtua ajoimme Málagan satamaan, jossa armeijan eri yksiköt esittelivät osastojaan. Paikalla oli kaikkea puuhaa lapsille, ja me osallistuimme kaikkeen mihin kehtasimme. Ensimmäisen osaston kohdalla pyysimme meillekin Espanjan lipun raidat ihoon – kaverille naamaan ja minulle olkavarsiin. Nousimme kaikkiin mahdollisiin panssarivaunuihin ja muihin ihmekoneisiin, sekä kävelimme läpi pimeän radan, jossa pystyi liikkumaan ainoastaan maailman vihreänä toistavat pimeän lasit päässä. Lasten temppurataan ei sentä kehdattu mennä.

Lauantai-illalla olin suunnitellut meneväni läheisen Alhaurin el Granden ferioille. Mutta kun ne reilu tuhat militanttia kerta olivat siellä Málagassa, niin eihän niitä voinut jättää yksin sinne bilettämään. Niinpä uhrauduin parin tyttökaverin kanssa menemään Málagassa ulos!

Mörköjä merellä ja ilmassa.