Taas ukostaa. Ja sataa. Eikö tää lopu ikinä? Kun tuolla ulkona ei voi tehdä mitään, niin en ole myöskään sitten mitään tehnyt. Eli ei uutta blogitettavaa. Tähdittämäni mykkäkoulukin jatkuu edelleen, joten ei siltäkään rintamalta mitään uutta. Olen tehnyt nyt ehkä henkilökohtaisen ennätyksen, kun en ole Pedron kanssa puhunut kohta neljään vuorokauteen. Luulis sen jo pian käyvän Disney-kaupassa ostamassa sovinnontekopehmolelun. Saa nähdä. En vaan nyt jaksa sen tiuskimisia ja mood swingejä, olkoonkin koekausi meneillään. Lukekoot yksin kotonaan ilman tyttöystävän ihanaa tukea ja rakkautta. Kyllä kelpasin rinnalle silloin, kun piti englannin tehtävää kirjoittaa.

Ainut piristys koko viikkona on ollut Annika, joka jaksaa käydä luonani teellä ja pitämässä yhden naisen terapiaryhmää.

ps. Laitoin nyt paremman sisällön puutteessa joitain uusia kuvia tuohon sivupalkkiin...