Nukahdin perjantaina bussiin töistä kotiin mennessä (ks. edellinen merkintä) ja heräsin vasta päättäriltä. No, mitä siinä muuta kun shoppailemaan, kun väsymyskin lähti sillä bussin räminässä torkkumisella.

Pedro tuli illalla kotiini ihan lopen uupuneena duunista, joten ajateltiin, ettei oo ehkä sittenkään kaikkein fiksuinta lähteä niihin homobileisiin. Lähdimme vain hakemaan syömistä ennen nukkumaan menoa lähisatamasta, joka oli pullollaan juopottelevia espanjalaisnuoria pullojen ja jääpussien kanssa (lomakausi...). Siellä oli myös ryhmä Pedron kavereita, joiden kanssa jäimme "hieman" juttelemaan. Ja ihan vaan "yhdelle" lasilliselle. Ja kuinkas taas kävikään - sille tielle jäätiin molemmat. Eikä tietysti saatu ikinä sitä ruokaa jota alun alkaen lähdimme hakemaan.

Kello kuudelta aamulla löytyi tie kotiovelle. Rotkahdimme molemmat nukkumaan. Aamulla kumpikaan ei kuullut herätyskelloa, ja hengenpelastaja myöhästyi töistä. Hups. Vein iltapäivällä Pedrolle töihin ruokaa (syyllisyys, minähän ne vodkashotit tilasin...) jottei sen koko päivä olis niin kamala. No, siitä hyvästä oon nyt kuulemma paras tyttis ikin. Eli ruoalla, siskot, ruoalla käy edelleen tie miehen sydämeen...

Esimerkillisen tyttiksen osan täytettyäni lähdin bikinit niskassa Fuengirolaan. Olin ensin rannalla suomalaisen Marian kanssa, ja sitten kävimme syömässä tapasferioilla muutamat suolapalat. Yhdeksältä illalla alkoi puvun valmistelu illan Hawaiji-bileisiin, jotka kuuleman mukaan olivat jossain jonkun kodissa. Niinku. Juhlien koosta tai laadusta ei ollut sen kummempaa tietoa. Maria tunsi sieltä jonkun.

Puimme hula-hameet ja leit bikinien päälle ja lähdimme matkaan. Menimme talolle erään espanjalaisen tytön kyydissä, ja päädyimme lopulta lähes maaseudulle. Savinen katu oli parkkeerattu molemmin puolin pitkän matkan varrelta. Katua reunustavasta korkeasta aidasta avonainen portti vei Hawaiji-teemalla koristellulle pihalle, jossa oli baaritiski, uima-allas, musiikkia ja 120 teeman mukaan pukeutunutta juhlijaa.

Wow!!

En tuntenut juhlijoista ainuttakaan sinne mennessäni, mutta aamukymmeneen päästyä tunsin jo kaikki vielä täysillä vetävät bilettäjät. Altaan vesi oli sumeaa ja pohja täynnä leiden kukkia ja juhlijoilta pudonneita kenkiä ja muita tavaroita, ja siellä viilenteli riehakkaimmat yksilöt pärskien vettä kaikkien muidenkin päälle. Bileet vaan jatkuivat ja jatkuivat ja kaikki tanssivat ruumiin joka lihasta apuna käyttäen, kunnes vihdoin tuli väsymyksen sanelema tarve lähteä pois.

Olin sopinut nukkuvani aamun Pedron kotona Málagassa, ja sain autokyydin kaupunkiin. Ainut vaan, ettei Pedro ollutkaan kotonaan, vaan vielä omissa bileissään Torremolinosissa. Kuljettaja käänsi ystävällisesti auton nokan kohti uutta määränpäätä Torremolinosin kaupungintalolle, jonka nurmikolla makoili yön bilettäjät kuunnellen musiikkia. Nukahdin sinne.

Päivän kuumuus herätti kahdelta iltapäivällä ja lähdimme kotiin nukkumaan. Olin kuolla nälkään ja janoon, mutta väsymys voitti ja kaatoi sänkyyn. Kahdeltatoista illalla soitimme telepizzasta aamiaisen kotiin kuljetettuna, ja sitten saikin jo mennä taas yöunille. Zzzzzzz.

Aika rankka viikonloppu, mutta olipahan pirun hauskaa! Tästä se uusi viikko taas alkaa :)