Oli aivan ihana käydä Suomessa taas pitkän tauon jälkeen! Ei se joulu täällä olisi tuntunut miltään – sen tunnusti myös espanjassa elämänsä joulut viettänyt rakkaani. Joulusauna, jouluruuat, aito joulupukki, lasten laulut, yökirkko ja hautausmaan kynttilät, lahjojen rapina, kuusen haku metsästä, pipareiden koristelu ja kaikki muut meidän perheen jouluperinteet saivat espanjalaisen sydämen lainehtimaan jouluonnea.

Suomen ihanuuden kruunasi aito järven jää, kotoisat illat ystävien kodeissa, suomen kielen tarmokas tapailu, rakettien ampuminen humalassa, hirvikäristys, karaoke-baarit, saunominen, metsässä hortoilu ja muut tavalliset arjen asiat. Pimeys ja kylmyys sen sijaan taittoivat hieman sitä uhmaa, joka oli ennen Suomen vierailua. Pedro kun on jo monesti ilmoittanut ritarillisesti, että muuttaisi Suomeen, jos haluaisin sinne palata. Nyt kun kysyin asiasta, oli vastaus edelleen sama. Murto-osasekunnin pidempi miettimisaika kuitenkin paljasti, että parempi silti niin, ettei (ehkä sittenkin liian hätiköityä) lupausta tarvitsisi koskaan käytännössä toteuttaa.

Viikon harmauden jälkeen oli myös ihana palata takaisin Espanjaan. Tirautin Pedron kauhuksi muutaman ikävän kyyneleen lentokentällä, mutta olo parani Málagaan laskeuduttua. Vastassa oli Pedron perhe, joka retuutti meitä isosedälle kahville ja sitten maalle illalliselle (mereneläväkeitto oli todella hyvää perunamuusikuurin jälkeen). Näin myös pitkästä aikaa sinisen taivaan ja tutun keltaisen pallon sen keskellä.

Täytyy nyt myös mainita, että jos jotain Suomesta ystävien ja perheen lisäksi todella kaipaan, se on kunnon seinät ja sisälämmitys! Ulkona täällä pärjää mainiosti, mutta jotenkin tuo talven koleus ja ilmaston kosteus pääsevät sisätiloihin niin, että ainoaksi vaihtoehdoksi jää fleece-peiton alla kyyristely villasukat jalassa.

Eläköön kolminkertaiset ikkunalasit ja silikoniset eristenauhat!!!