Sori vaan, ei ollut kameraa mukana luistelureissulla. Eli ette nää kuvia siitä, kuinka tukeuduin puuhun keskellä rantabulevardia hetkellisen tasapainottomuuden tilassa. Itse asiassa rullaluistelu onkin helpompaa kuin perinteinen jäällä luikkarointi. Ainut vaikeus on pysähtyminen. Sain lainaksi nimittäin luistimet, joissa ei ollut sitä takana olevaa jarrutusjuttua. Eli pysähtyminen tapahtui aina liukumalla jotain - puuta, laatan reunaa, penkkiä tai huvittunutta pedroa - päin. Mutta kertaakaan ei takapuoli tai polvet koskeneet maata! Go Alma, go Alma! Wooooaaaaah!

Lauantaina sporttiteema vaihtui HC biletykseksi. Teimme kunnon tehoiskun yöhön. Lähdimme Málagan vanhaan kaupunkiin siinä kahden aikaan yöllä, ja jatkoimme riehakasta tyttöjen iltaa aina aamukahdeksaan asti. Ja oli muuten hel***in hauskaa! Natalie parka koki taas uuden kulttuurishokin, sillä aika jolloin lähdimme ulos, oli sama, jolloin hän kotimaassaan yleensä saapuu jo kotiin nukkumaan. Mutta tyttö on selvästi nopea oppimaan! Tapasinpa taas minäkin uuden hauskan ihmisen, joka pyysi treffeille, mutta hitto. Enhän minä voi mennä! Vai voinko? Oisko se ihan kauheeta? Mulle nämä tyttö- ja poikaystäväjutut ovat niin hankalia nykyään. Että saa auttaa jos osaa. Olo on kuin karkkimaahan eksyneellä bulimikolla.

Ja kauhein juttu tähän viimeiseksi. Mulla on huomenna hammaslääkäri! Super iiik! Tyhmä viisaudenhammas kenkkuilee poskessa aiheuttaen päänsärkyä ja niskalihaskramppeja, joten se leikataan huomenna pois. Hui! Näin pelottavaa ei ole ollut pitkään aikaan!

Eipä muuta. Muistakaa olla kilttejä.