Nenä on kipeä ja kurkkua kiristää: tyhmä-tyhmä kevätflunssa! Mokoman räkätaudin takia jäi lauantain menot kokonaan väliin. Isoäitikin rukoili, että ethän tyttären tytär vaan lähde illalla mihinkään. Kun en saanut selvää vastausta suustani, kävi mummo keskellä yötä varmuudeksi tarkistamassa että olin varmasti sängyssä turvallisesti peiton alla.

Ehkäpä voimat hupenivat ja pöpö pääsi iskemään perjantaisen taloyhtiön kokouksen ansiosta, jossa huudettiin ainakin tunnin verran kolmella kielellä samaan aikaan siitä, korjataanko hissi, uusitaanko se kokonaan, vai ollaanko tekemättä mitään. Tunnin huutokisan tulos oli todella rakentava: päätetään asiasta ensi kokouksessa.

Kaiken kaikkiaan reilun parin tunnin pituisen kokouksen loppuosassa päästiin omaan lempiaiheeseeni - puutarhaan. Viime Espanjan-käynnillähän tein adressin siitä, että typerät oliivipuut on siirrettävä altaan ympäriltä auringonottoani häiritsemästä. Yllätyksekseni talon asukkaat olivat kuukausien aikana allekirjoittaneet kirjeeni, ja nyt oliiveja ei enää ole. Sweet victory! Tästä pääsimme siihen, että nyt naapurit ovat alkaneet konsultoida minua koko puutarha-asian tiimoilta. He kysyvät ja antavat neuvoja, aivan kuin minä muka tajuaisin jotain puutarhoista ja viherkasveista (toimintamallini: nyökkäilen ja hymyilen). Yhtiökokouksessa päädyttiin jotain kummaa kautta siihen lopputulokseen, että minä lähden puutarhakauppaan talon presidentin Pacon kanssa ja vahdin, että saadaan viihtyisä ja vihreä puutarha. No okei. Eiköhän se onnistu. Saan ainakin sellaisen pihan kuin itse haluan...appelsiinipuita, palmuja, kukkaköynnóksiä ja muuta kivaa. Tervetuloa istutustalkoisiin!

Kerkesin viikonlopun aikana myös suuttumaan sille pienelle kauniille pojalle jota kutsun poikaystäväkseni. Ensin piti olla treffit lauantaina, mutta monista tekstiviesteistä huolimatta asia ei tuntunut etenevän. Kaikkien saamieni "haluaisin nähdä" -tyyppisten viestien jälkeen mitään ei lopulta tapahtunutkaan (en kyllä olisi edes lähtenyt kotoa tässä räkätaudissa, mutta se ei tietenkään ole nyt pointtina), joten manasin tämän ihmisen alimpaan helvettiin ja olin jo laittamaisillani viestiä aivan muille henkilöille jotka osaisivat arvostaa tyttöjä hieman paremmin. Myöhään sunnuntaina tuli epämääráinen viesti jossa kyseltiin kuulumisiani. En tietenkään vastannut. Heti pian tuli toinen viesti jossa kerrottiin ikävästä, ja siitä kuinka jotain pahaa oli tapahtunut, ja kaiken pahuuden kruunasi vielä se, ettei hän ollut päässyt näkemään minua. Ooo. Siis tietenkin lepyin heti. En silti aio nähdä tätä tyyppiä ennen kuin tämä kamala räkätauti paranee, sillä täytyyhän kulissit pitää pystyssä. Siis ettei tytöt eritä mitään ikävää kuten räkää. Nyt painelen suoraa tietä apteekkiin ja ostan kaikki ne lääkkeet joita äiti, isoäiti ja naapurin rouva suosittelivat. Sekakäytöllä se flunssakin lähtee!