Lauantai oli kummallinen päivä. Aamulla herätessä taivas oli pelkkää sumupilveä. Missä aurinko? Auringottoman ilman turvin lähdimme (siis Pedron kanssa) pelaamaan tennistä.

Huono idea! Se, että aurinko on pilvessä, ei selvästikään tarkoita sitä, että ilma olisi viileä. Keskipäivän kuumimman tunnin ajan kentällä hiestä litimärkänä rämpimisen jälkeen emme kumpikaan saaneet sinä päivänä mitään muuta järkevää aikaiseksi. Iltaan kuului mm. paljon nukkumista.

Sunnuntaina oli Pedron isän luona grillijuhlat. Paikalle oli kutsuttu niin tädit, serkut, mummot kuin lapsetkin. Vain Pedro puuttui (koska oli ennen kutsun esittämistä ehtinyt lähtemään kaverin luo Marbellaan). Minä päätin kuitenkin osallistua syöminkeihin, Pedrolla tai ilman. Pedron isä kun eritoten maanitteli minut tulemaan. Lopulta, olenhan perheen rakastetuin ulkomaalainen (ja ainut) – jonka kustannuksella voi aina pilailla ja pitää hauskaa. Ja mikä isälle sen mieluisempaa kuin hauskan miniän esitteleminen suvun muille jäsenille.

Grillijuhlat kestivät koko päivän. Syöminen aloitettiin kahdelta iltapäivällä paellalla ja porra-keitolla, ja viimeiset maalaismakkarat syötiin ilta-kymmeneltä. Väliin mahtui monet herkut ja kahvit sekä dominon peluuta, maalaisvitsien kertomisia, ruokalepoa, maalaissanaston opettamista talon ulkomaalaiselle, viinin juontia ja kuulumisten vaihtelua.

Sunnuntai sattui olemaan myös erityisen kuuma päivä, eritoten Pedron isän kylässä rannikon vilvoittavien tuulien ulottumattomissa. Koko ruokailuseurueelta valui hiki noroina otsalla, vaikka ruokasalissa oli ilmastoinnin lisäksi kaksi ylimääräistä tuuletinta sekä koko porukalla viuhkat käsissä. Auringon laskeuduttua tilanne helpottui siinä määrin, että seurue saattoi siirtyä ulos kattoterassille pöytineen ja tuoleineen.

Jostain kumman syystä Pedron perheen luona on aina hauskaa. Siihen lienee syynä isän omituinen huumorintaju ja ainainen syöminen. Pedro alkaa olla jo sitä mieltä, että kohta en tarvitse poikaystävää ollenkaan, pelkkä sijaisperhe riittää. Alan itsekin olla sitä mieltä, että olen syrjäyttänyt pojan isänsä rakkauden keilasta.

Mutta toisaalta, olihan Annilotankin mielestä Espanjassa lomailun paras asia Pedro (eikä täti), eikä oma äitinikään muistanut tytärtään Suomen-tuliaisin – vaan tyttären poikaystävää. Vuoroin vieraissa!