Äiti ja isi soittivat eilen illalla kysyäkseen, miten olin selviytynyt Málagan pyörremyrskystä.

"Ai mistä pyörremyrskystä?"

Koska vanhempani näyttivät olevan paremmin perillä asuinpaikkani säätilanteesta, avasin televisio ja etsin uutisia näyttävän kanavan. Todellakin, Málagassa oli sunnuntai-iltana riehunut pyörremyrsky. Ja vielä kaiken lisäksi San Andresin kaupunginosassa, aivan Pedron asuinkulmilla.

Uutisten mukaan jopa 180 km/h pörhältänyt tuuli kaatoi alueella puita talojen ja autojen päälle, loukkaantumisilta ei tietenkään vältytty. Myös monet tuhoista kärsineet perheet olivat ilman vakuutuksia, joten he tarvitsevat nyt taloudellista apua kaupungilta.

Pedron kodille ei ole käynyt kuinkaan. Kai... ehkä... luulen. Me ollaan juuri nyt mykkäkoulua (no hyvä on, minä olen), joten en tiedä asiasta enempää. Mutta hengissä se tuntuu olevan. Lähettelee tasaisin väliajoin nöyriä viestejä (muttei tarpeeksi!).

Mutta oli sitä myrskyä Torremolinosissakin. Itse asiassa koko Espanja on ollut myrskyuhan alla. Sunnuntaina, kun olin päässyt Málagasta kotiin hirveässä tuulessa ja sateessa nurinperin kääntyneen sateenvarjon turvin, ilma tyyntyi. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja kävin kavereiden kanssa ulkona lounaalla ja sitten kävelin Annikalle pelaamaan pingistä. Kesken pingis-taiston taivas repesi uudestaa. Satoi kaatamalla, tuuli heilutteli seiniä ja salamat paukuttelivat taivaalla. Luulin jo, etten pääse sinä iltana kotiin laisinkaan.

Myrsky laantui hieman jossain vaiheessa ja juoksin kotiin sateenvarjon alla. Kun pääsin ovesta sisään, pauke alkoi taas. Myöhemmin illalla myrsky vaan yltyi. Ensin meni sähköt, plim, ja sitten jyrähti ja kovaa. Myrsky tuntui olevan suoraan pään yläpuolella, tuuli paukutti ikkunoita ja taivas viskoi vettä ja rakeita maahan. Kömmin pimeässä peiton alle ja nukahdin sinne.

Aamulla ilma oli taas tyyni ja kirkas. Sunnuntain myrskystä kertoi vain iso vesilätäkkö olohuoneen lattialla ikkunan edessä. Miten lie oli vesi päässyt sisään suljetuista ikkunoista...