Noche de San Juan, juhannusaatto. Tänä yönä juhlitaan Espanjan rannoilla kesän alkua – poltetaan kokkoja, käydään meressä, syödään, juodaan ja tanssitaan. Juhlintaa jarruttanee hieman se tosiasia, että itse juhannuspäivä, Día de San Juan, on ihan tavallinen työpäivä.

Työt ovat jo kuitenkin melko mallillaan. Kesälomaahan tässä enää odotetaan viimeisiä sivuja tehdessä. Kun tulin maanantaina Hollannista, kuulin ilokseni vielä että loma alkaakin jo perjantaina – ei maanantaina kuten aikaisemmin oltiin laskettu! Ehdin nyt sitten hoitaa muutaman paperiasian perjantaina kaupungintalolla ja gestoriassa ja käydä hakemassa auton paperit Málagasta (vihdoinkin!!!).

Tiistaina lähtee lento Bulgariaan äidin luokse (toivottavasti isäkin pääsee), ja taidan tehdä taas jonkun pienen bussimatkan Turkin puolelle kunhan ensin nukun muutaman päivän viiniköynnösten varjossa isän tekemää viiniä siemaillen.

Kun tulen takaisin Espanjaan sitten kolmen viikon päästä, on tuhlaajapoika Pedrokin jo palannut takaisin – odotan, että armaani tulee lentokentälle vastaan vähintäänkin ruusukimpun ja prässätyn kauluspaidan kera. Vähintäänkin. On tässä sen verran kärsitty kaukorakkaudesta. Viime viikonlopun reissu Hollantiin teki todella hyvää ikävän tuskissa riutuneen tyttöystävän (minä) mood swingeille ja loputtoman odotuksen tuskalle, mutta täällä Pedrolla vasta alkaakin työt kaiken kärsimyksen ja pitkän odottelun hyvittelemisessä. Seuraavat puoli vuotta istun kädet puuskassa passattavana, ja sitten katsotaan miten edetään.

No ainakin kuukauden.