... on täällä ihana helle! Olin pitkästä aikaa pötköttämässä rannalla lounastunnillani, kun taas kerrankin oli aikaa. Kuulin tänään myös mieluisan työhön liittyvän asian. Jos Espanjassa osataan ottaa joku asia rennosti, niin ainakin työnteko. Kesäkuusta elokuuhun, siis kuumimpina kesäkuukausina, ei ainakaan meidän toimituksessa tehdä täyspitkää päivää. Pääsen rannalle loikomaan jo kello 15.30 iltapäivällä, joka päivä, koska kuulemma talvella rehkitään niin pirusti. Ei hullumpaa. En valita.

Ja kaikkia (tai siis ainakin Peppiinaa) kiinnostaa, miten bondaaminen sujui eilen uuden argentiinoystävän kanssa. No: Alku oli lupaava, sain jäätelöä. Sitten tämä (ilmeisesti päästään kajahtanut) argentiino laittoi minut kävelemään kotiinsa rantaa pitkin ainakin neljä kilometriä (!!!!!!!). Perillä oli tupa täynnä sisaruksia ja serkkuja, kuten asiaan kuuluu, ja sitten tämä muchacho kaivoi kitaransa esille ja rupesi esittämään argentiinalaista folk-musiikkia. Tsiisus! Eipä ollut ainakaan vaikeuksia ystävyysasteen puolella pysyttelyssä. Kaikkea sitä ihminen tekeekin uusien ystävien saamiseksi. No, opin ainakin monta uutta espanjankielistä sanaa...

Tänään luojan kiitos näen Pedron. Vaikka se onkin nuori, ei se ole päästään vialla.