Suomen lähetystyö on mukavasti käynnissä. Sen lisäksi, että rakas mussukka on innostunut kylmästä pohjolasta karuine karaoke-baareineen, nyt viedään ilosanomaa eteenpäin.

Málagan yliopiston matkailualan opikelijoiden englannin kurssilla jokainen oppilas joutuu pitämään esitelmän valitsemastaan suositusta turistikohteesta. Pedron valitsema kohde on luonnollisesti Helsinki. Viime viikolla haimme netistä kuvia Uniqin jääbaaristaa (ooh!), Sibelius-monumentista (toinen ooh!), Kiasmasta, Pata Ässästä ja korvapuustista (huokailu vaan jatkuu).

Teimme kuvista hienon PowerPoint-esityksen, ja sitten kirjoitimme lyhyen tekstin englanniksi. Kirjoittamisesta meinasi syttyä (lue:syttyi) perheriita. Minä Helsingissä asuneena halusin esitelmän olevan mahdollisimman virheetön, ja kun korjasin, ettei Tornin Ateljee-baarista saa hernekeittoa torstaisin, sillä se on baari, ei ravintola, meinasivat espanjalaiset hermot revetä kahtia. Kello oli kyllä jo yli kaksi yöllä kun vielä viilasin pilkkuja ja korjailin ään pisteitä sanojen päälle, mutta mitäs pyysi apua. Nih.

Tänään on viimeistelyn vuoro. Nyt yritän hillitä punakynän käyttöä, mutta vasta kahdentoista jälkeen yöllä. Huomenna ilosanoma raikuu sitten teini-ikäisten espanjalaisten räkänokkien luultavasti kuuroille korville, mutta ehkä jotain jää jemmaan myös alitajuntaan. Tulevaisuuden varalle.

Voihan se olla, että matkailijoiden uusi sukupolvi joskus innostuu Suomesta niin, että Suomen avaralle luonnolle käy samalla tavalla kuin Espanjan kalastajien kauniille, tyhjille hiekkarannoille aikoinaan.