Suomessa pyryttää paikoin jo lunta, Espanjassa ollaan vielä 20 asteen yläpuolella. Syksyä innokkaasti odottaen laitoin yhtenä päivänä jo vuorettomat syyssaappaat päälle, jonka seurauksena hikoilin reidestä alaspäin koko pitkän työpäivän. Vaikka taivaalla noita pilviä lipuukin ja sade kastelee välillä maan, ovat syysilmat vielä kaukana – täällä on nyt oikeastaan Suomen kesä.

Eilenkin hikoilin kovasti, paristakin eri syystä.

Ensinnäkin: oli lämmin päivä ja olin pukeutunut hiostaviin farkkuihin.

Toiseksi: revin vanhoja kaakeleita hylättyjen malagalaistalojen seiniltä Annikan kanssa vasarat ja ruuvimeisselit heiluen. Joku voisi pitää sitä ryöstelynä, itse tykkään kutsua toimintaa kaakeleiden pelastamiseksi varmalta turmiolta.

Málagan vanhassakaupungissa on siis paljon hylättyjä ja purkamista odottavia taloja sekä tyhjiä tontteja, joiden ympärillä kiertää vanhat luurangoiksi kalutut seinät. Näillä seinillä on paikoittain vielä vanhoja kaakeleita, jotka uuden rakentamisen tieltä päätyvät lopulta roskikseen ja kaatopaikalle. Kaakelit ovat vanhoja, käsinmaalattuja, koristeellisia ja värikkäitä – täydellisiä esimerkiksi mosaiikkipöydän tekoon!

Ja minullapa sattuu olemaan juuri sen tyyppinen projekti mielessä.

Eli nyt kun kaakelit on raavittu alas vanhoilta sijoiltaa hiellä ja raavaalla tyttöenergialla, odottaa niitä ensin puhdistus Málagan pölyistä, sitten pilkkominen sopiviksi mosaiikkipaloiksi ja lopuksi laastilla liimaaminen kotona odottavan vanhan puupöydän pinnalle.

Tässä muutamia kaakelimalleja, joita löysimme. Kaakelit ovat yli sentin paksuja ja paljon vahvempaa tekoa kuin nuo ajan kuluessa haperoituneet seinät.