Olin tänään Málagan lentokentän hiljaisella, talouskriisin lamaannuttamalla lentorahtialueella, kun olin Sirkan mukana hakemassa uusia lehtiä toimitukseen. Työntekijät voivottelivat rahtiliikenteen hiljaisuutta. Kuulemma vain koiria kuljetetaan enää maasta toiseen. Ja toden totta, kolkon varastohallin kulmassa kyhjötti yksinäinen koiran häkki koirineen odottamassa ruumaan pääsyä. Näin siellä myös ruumisarkun, joku viimeisellä matkallaan. Kriips!