Keräsin eilen lisää hyvyyspisteitä tililleni ja siivosin (kylläkin pienen) keittiöni oikein perusteellisesti. Nyt on lattiat, työtasot ja seinät joka laatan nurkkaa myöten pesty (myrkyllisellä?) lejialla. Myös jääkaapin takaa. Lattialla loistaa uusi valkoinen (tyhmä minä) matto uusia likatahroja odotellen. Joten nyt kukaan ei saa kokata keittiökopperossani ainakaan kuukauteen. No viikkoon.

Tänään menenkin taas valmiiden patojen äärelle Pedron isän luo. Ja samalla me näemme ensimmäistä kertaa rakkaani kanssa koko viikkona, kun "on niin paljon kokeisiin lukemista". Joopajoo. Näin se meidän seurustelusuhde etenee. Että ehkä sitten taas viikonloppuna saan seuraavan mahdollisuuden leikkiä edes pari päivää oikeaa tyttöystävää, kunnes rakkaani laittaa taas lukuvaihteen päälle ja oven kiinni. Luultavasti jo lauantai-iltana. Mutta ollaanhan me sentään samassa asunnossa... Kiva.

Mutta en nyt inise (tänään) asiasta tämän enempää. Ja pakko inistä tänne blogiin. Kun erehdyn rutisemaan asian tiimoilta suoraan rakkaalleni, olen kuulemma itsekän, kun en toisen opintoja ymmärrä ajatella ollenkaan. Vissiin joo. Jos ottaa koiran, sitä pitää hoitaa. Jos ottaa tyttöystävän, sitäkin pitää jaksaa hoitaa. Eiksnih?

Mutta muuten kaikki hyvin auringon alla. Tänään oli upea päivä, joten vietin lounastunnin perinteiseen tapaan rannalla. Kun kaikki muu toimituksen väki asuu tässä lähellä ja pääses kotiinsa syömään kesken päivän, olen minä ottanut tuon läheisen hiekkarannan omaksi piknik-paikakseni.