... tai ainakin siltä tuntuu.

Koko viikonlopun Aurinkorannikolla oli uskomattoman hienot ilmat! Oli niin lämmintä, että joku paikallinenkin oli uskaltanut pulahtaa mereen.

Käytin aamupäivät hyväkseni niin, että kävelin kirjan kanssa Carihuelaan aamukahville ja lataamaan akkuja aurinkoon. Aamukahvin jälkeen vaeltelin hetken rantapaseolla, ostin sitten kioskista kylmän oluen ja istahdin lukemaan kirjaani erääseen tyhjään, talveksi suljettuun chiringuitoon. Kun silmät väsyivät lukemiseen, kirjoitin kirjeen Suomeen ja otin tunnin nokoset. Sitten kävelin takaisin kotiin.

Näkymä Torremolinosin Carihuelasta. Ranta on talvisin lähes tyhjä. Málagan takana siintää lumihuippuisia vuoria, tosin kuvasta niitä on vähän vaikea bongata...

Lauantaina Málagassa sytytettiin kaupungin jouluvalot. Menin keskustaan jo aikaisin iltapäivällä Annikan kanssa. Kiertelimme kauniilla kaduilla oman aikamme ja istahdimme sitten perinteisille Málaga-viinilasillisille. Se lämmittää mukavasti viileinä talvi-iltoina ja käy glögin vastikkeesta. Ostin pari pientä joululahjajuttua puistokaduin joulukojuilta, ja sitten änkesimme vanhankaupungin ihmistungokseen ihmettelemään kaupungin jouluvalaistusta. Aikanaan Annika lähti junalla kotiin, ja itse jäin kaupunkiin vielä illastamaan armaani kanssa.

Sunnutaina, aamupäivän rantaretken jälkeen, kävin pienellä Niilolla kylässä ja väkertämässä yhden perunamunakkaan. Illalla tein vielä toisenkin peruna-tortillan armaalleni, kun olin niin hyvään vauhtiin päässyt.

Näin vierähti keväinen viikonloppu marraskuun lopulla etelässä.

Pieni, iso Niilo-poika.